Takaisin etusivulle




Nimi: Reinhold

Laji: Ihmissusi

Sukupuoli: uros

Ikä: 25 vuotta

Ulkonäkö: Normaalin miehen pituinen, mutta sitä paljon voimakkaampi. Väritykseltään rusehtava vaaleilla merkeillä ja silmät ovat susimaisen keltaiset. Tummanruskea harjas on niskan kohdilla karvamainen mutta lapoihin ulottuessaan vaihtuu hiusmaiseksi, korvien ollessa vain tyngät koska ne on revitty irti. Erityisen pitkät karvat kyynärvarsissaan ja nilkoissaan. Ruskea ja riekaleinen lannevaate. Vaaleanruskeat polkuanturat sekä käsissään että jaloissaan.

Luonne: Mörisevä ääni kertoo paljon hepun luonteesta. Hän on täysi örkki joka rakastaa kaikkea hirveää ja raakalaismaista, karjuen ja muristen melkein aina eikä omaa edes mitään pöytätapojakaan. Eli hän on varsin klassinen keskiajan käsitysten ihmissusi, tappoaddiktinen hirviö joka mieluummin murskaisi kalloja kuin telmisi niityillä. Ihmisenä ollessaan Reinhold ei ollut tällainen mörkö lainkaan vaan pikemminkin täydellinen vastakohta, helposti alistettava heikko hissukka, mutta aina kun hän muuttui ihmissudeksi, hänen kaikki patoutunut raivonsa sortajiaan kohtaan purkautui esiin kuin tulivuori ja hän kylvi hävitystä ympärilleen täysikuun valaisemina öinä.

Menneisyys: Laiva ilmestyi GT:n saaren horisonttiin ja kukaan ei näyttänyt olevan ruorissa, eikä ketään edes kannella. Kyseinen aavelaiva oli alun perin ollut normaalilla reitillään merellä, mutta sitten tapahtui jotain hirveää ja miehistö surmattiin yhdessä täysikuun yössä, loppujen paetessa pelastusveneillään viime tingassa. Laiva jäi tuuliajolle, kunnes pirstoutui GT:n saaren rantakallioihin ja silloin laivasta loikkasi valtava susi mereen. Se ui vaivoin rantaan ja katosi sen siliän tien rantametsikköön. Mitä sitten oli tapahtunut? Laivan yksi miehistön jäsen oli uusi ja ”pestattu” laivaan hoitamaan kaikkia vähemmän miellyttäviä töitä. Mutta kukaan ei tiennyt, ei edes itse mies että hän oli ihmissusi ja muuttui verenhimoiseksi jättisudeksi aina täysikuisina öinä, joka olikin juuri tuona kohtalokkaana merimatkana. Hän muuttui ja tappoi melkein koko miehistön laivalta lukuun ottamatta muutamia pelastusveneisiin paenneita.
Kun hän saapui saarelle, aamun koittaessa hän ei enää palannutkaan takaisin ihmisen hahmoonsa vaan jäi ikään kuin jumiin pedon ruumiiseensa. Ehkä saarella erityisen voimakkaina jylläävät demoniset voimat ja muiden myyttisten olentojen läsnäolo estävät häntä enää pääsemästä ihmissuden olotilastaan ja hän yhä vaeltelee saarella villinä örisevänä jättisutena, tehden tuttavuutta paikallisten hirviöiden ja muiden kummien olentojen kanssa.

Muuta: Reinhold ei siedä hopeaa kuten tarinoiden ihmissudet yleensäkin, mutta pyhitetyillä asioilla ei ole vaikutusta häneen eikä edes kirkas päivänvalo enää pelasta tältä karvajaakolta kun hän ei enää muutu takaisin ihmiseksi aamun sarastaessa.